Parveke pukeutuu violettiin

Jo viime syksynä aloittelin varovasti violetin värin käyttöä sisustuksessa. Vaikka pidän kyseisestä väristä, on se omalla tavallaan aika hallitseva ja voimakas sisustusvärinä ja olen sitä vähän arkaillut käyttää “rustiikkikodissani”. Nyt kuitenkin päätin laajentaa värin käyttöä myös sisätiloihin. Sohvatyynyiksi valikoitui Ikean isot Benzy-tyynyt, joiden kuvioissa on hennosti mukana myös violettia. Kaveriksi niille löysin matalammat (30 x 60) tyynyt, jotka saivat verhokseen tumman violetit päälliset. Vielä ajattelin keventää tunnelmaa hennon vaaleapunaisilla pikkutyynyillä. En vaan ole ainakaan vielä sellaisia valmiina löytänyt, joten ne pitänee sitten ommella itse.

Mutta se parveke… Minä rakastan valoa! Varsinkin kynttilänvaloa. Pehmeää ja elävää, joka luo ympärilleen kauniit varjot. Pimeällä parvekkeella kuitenkin tarvitaan vähän enemmän poweria. Löysin viime talvena sellaisia ledvalosarjoja, jotka toimivat paristoilla. Ne sopivat käytettäväksi lasitetulla parvekkeella todella hyvin, kun virtalähteen käyttömahdollisuus muutoin on rajallinen. Ja kaunis tunnelma niillä syntyikin, varsinkin, kun näiden ledien valo on lämmintä keltaista eikä kylmää sinistä.

Aion vielä lisätä parvekkeelle enemmänkin valoa taltuttamaan syksyn ja talven pimeyttä. Valo on kaunista. Yksi juttu kylläkin on, mistä en oikein innostu. Sellaiset "valovaijerit" joita viime vuosina on ilmestynyt vähän joka toiselle parvekkeelle - kaikki eri värisinä tietysti. Jotain rajaa...Vaikka on tuossa valaistuksen valinnassa itsellänikin vielä paljon kehitettävää. Innolla odotan sisustussuunnittelueskarin valo-opin tuntia, jotta oppisin kohdentamaan valon oikein ja valitsemaan oikean valaisimen oikeaan tarkoitukseen…

Muutoin parveke sai violetin silauksen tekstiileillä. Tyynyt pärjäävät kyllä talven yli kosteudesta huolimatta, koska ne on helppo pestä keväällä, mutta polyrottinkituolien superloniset istuintyynyt aiheuttivat päänvaivaa. Lopulta kiikutin ne varastoon ja korvasin ne violeteilla kylpyhuoneen matoilla. Nyt ei pylly jäädy tuoliin kiinni pakkasella, kun käy vilvoittelemassa saunan jälkeen tai nauttii viikonloppuisin aamukahvit parvekkeella :)

Valoa ja enkelin siipien hipsutusta kaamoksen keskelle, toivottaa Tiiu <3

Skabailua via Ellos ja sisustussuunnittelun eskariluokan kuulumisia

Osuin jonkin mainoksen kautta Elloksen sivuille ja törmäsin siellä kilpailuun, jossa voi voittaa Elloksen lahjakortin. Saa nähdä, mitä palkintoraati tykkää tästä. On siellä kyllä aivan upeita sisustuksia... Muutama muukin näyttää tykkäävän rustiikista allekirjoittaneen lisäksi :) Siis heti mulle se vanha maalaistalo sisustettavaksi! Ja se 16 huoneinen kartano! Niin ja ehkä sit vielä vaiks kerrostalo... No huhhuh, täytyykin varoa, mitä toivoo. Tuo määrä saattaisi olla Tiiullekin jo liikaa vaikka sisustamista rakastankin... :)

Ilmoittauduin sisustussuunnittelukurssille ja eka ilta on siellä jo vierähtänyt. Olen ihan liekeissä! Siis aivan mahtavaa! Projektiksi otin mökin sisustamisen työkaverini innostamana. Kun kerroin tästä kurssista, rakas kollegani totesi, että heidän kartanolleen (= möksä + maasto) on rakentumassa uusi pytinki eli aitta, johon tulee makuutilat ja hän intoili, että minä voisin ottaa sen projektiksi tälle kurssille. Rouva osaa kyllä itsekin sisustaa, että eipä siinä minua tarvita, mutta siitä sain idean mökin sisustussuunnitelman tekemisestä. Oman huushollin uudelleen suunnittelu voisi saada arvaamattoman kalliit seuraukset, joten päätin varovaisuuden nimissä ottaa jonkin sellaisen turvallisen mielikuvituskohteen. Rakkaan kollegani perhe pääsi kyllä sikäli siihen osalliseksi, että otin heidän porukkansa "esimerkkiasiakkaiksi" tämän suunnitelman hahmottamiseen. Ja sopivasti siellä mökin yläkerrassa on pari makuualkovia, joten taisi sittenkin rouva saada haluamansa :) Mutta katsotaan, mitä saan aikaiseksi. On aivan huikean hienoa saada opastusta ammattilaiselta sisustussuunnittelijalta, päästä tutustumaan materiaaleihin ja tekniikoihin ja ennenkaikkea saada vinkkejä siihen kompastuskiveen, mikä itsellä tuntuu olevan aina jaloissa pyörimässä tällä sisustajan polullani: valaistukseen... Nyt saan ihan aikuisten oikeesti oppia siitä, että miten se kuuluu istuttaa sisustukseen. Opemme on todellakin mukava ja ryhmädynamiikkakin tuntuu olevan ihan kohillaan, joten mikäs siellä on ollessa. Ekat hahmotelmat on tehty (= kohde valittu, leikattu "mielikuvia" lehdestä) ja kurssin lopuksi pitäisi päätyä ihan kokonaiseen kansiolliseen suunnitelmaa. Siis niinku ihquu ja lisäksi erittäin mielenkiintoista. Mutta se täytyy sanoa, että kun on jossain hommassa kuin kotonaan niin on kuin kotonaan. 2,5 tuntia meni niin että hurahti ja nyt maltan tuskin odottaa seuraavaa kertaa... Hmm... Taidanpa pikkasen vilkaista noita sisustuslehtiä vielä... :)

Asuntomessuilla

Tänä vuonna Asuntomessut järjestettiin kotikaupungissani Tampereella. Ehkä liian lähellä, koska minulla meinasi mennä koko tilaisuus miltei ohi ja pääsinkin paikan päälle vasta viimeisenä messupäivänä. Tähän toimi myös kannustimena ihanan kollegani minulle toimittamat vapaaliput :) Olen aiemmin vieraillut Asuntomessuilla kahdesti, Laukaassa ja Valkeakoskella ja jostain kumman syystä minun pitää aina ängetä sinne sadepäivänä, vaikka sitten kesän ainoana... Nyt onneksi aurinko ilmestyi pilviverhon takaa sopivasti pian messualueelle päästyäni, joten oli mukavampi kuljeskella kohteesta toiseen.

Ihan ensimmäinen vierailukohteeni oli myös se kaikkein mieleenpainuvin. Ihmettelin kovasti, kun normaalin nuori tyttö/kravattikaulainen herrasmies vastaanottokomitean sijasta kuului kutsu istahtaa nauttimaan lasillinen vettä ja rauhoittumaan hetkeksi kuuntelemaan tuuban soittoa :-o Olin Tampereen kaupunkiseurakunnan kohteessa! Käsityöharrastajalle kohteessa riitti näkemistä todella paljon. Oli hiljentymishuone, jonka lattia oli peitetty matolla, joka oli solmittu matonkuteen palasista (varmaankin?), oli kauniita koristetyynyjä ja sitten ihan loistava keksintö: käytöstä poistetuista kuormalavoista tehtyjä huonekaluja! Me like :) Jotenkin innostun aina ihan käsittämättömän kovasti, kun näen jotain, missä on hyödynnetty kierrätysmateriaalia. Muutakin tuunattua löytyi, kuten hauska pikku pöytä (kuva alla), johon saa ihan luvan kanssa piirrellä eli pöydän pinta oli käsitelty liitutaulumaalilla.

Liitutaulumaalin käytöstä sain antoisan keskusteluhetken paikalla olevan esittelijän kanssa. Kuten todettu, olen intohimoinen kierrätyksen kannattaja. Uskon, että maailmassa on tavaraa ihan tarpeeksi, se vaan aina ei ole oikean ihmisen hallussa eikä varsinkaan oikean näköisenä :) Varmaan tähän asti villein ideani on ollut hyödyntää lehtiöistä, paketeista ym. paksut kartongit ja uuden vuoden ilotulitusraketeista kepit yhdessä uudeksi tuotteeksi. Niistä saa nimittäin tehtyä kivoja muistitauluja :) Keppien keruuseen tosin käytin moraalittomasti lapsityövoimaa, kiitos pienille ystävilleni avusta :) Mielestäni eivät ole traumatisoituneet tästä kokemuksesta... Kartongit maalataan liitutaulumaalilla (miel. kahteen kertaan, itse maalasin telalla, sutikin varmaan vörkkii). Kepit liotetaan hyvin (jotta saadaan noki ja paperijämät pois), kuivatetaan ja lopuksi maalataan. Kepeistä pätkitään sopivan mittaiset “kehykset” liitutauluun. Ne voi joko liimata tai nitoa niittipyssyllä nurjalta puolelta kiinni maalattuun kartonkiin. Pienempiin tauluihin voi vaikka kiinnittää magneetit ja laittaa jääkaapin oveen (kuten itse tein, kts. alla oleva kuva) tai sitten niitata taustaan (kehyksen kohtaan luonnollisesti :)) ripustusnarun. Kovin ohutta kartonkia ei kannata käyttää, koska kostea maali vetää sen "mutkalle" ja siihen on hankala kirjoittaa (kyllä, kokeilin sitäkin :)).

Tästä lähti mainitsemani rouvan kanssa hauska ideoidensinkautteluhetki käyntiin. Kävi nimittäin ilmi, että hän on seurakunnan iltapäiväkerhon ohjaaja ja keskustelimme pitkän tovin siitä, miten hauskan projektin tästä saisi lapsille ja mitä kaikkia variaatioita tästä voi tehdä (esim. kerätä käpyjä ja liimata niistä kehykset). Tämä se on uusiokäyttöä parhaimmillaan :)

Niin ne messut… Hmm, aika graafista ja modernia oli tarjonta pääsääntöisesti, mutta toki hienoja ideoita löytyi useampiakin. Edessä on pitkä syksy ja talvi, mutta jos toteutan kaikki ne ideani, mitä sieltä joko "varastin" tai mitä visioin näkemäni perusteella niin aikani tuskin käy pitkäksi :) Alla vielä muutamia kuvia kohteista, joihin omasta mielestäni liittyi kivoja ideoita ja jotka lisäsivät vettä omaan ideamyllyyni. 

Niin ja loppukaneetiksi sopii hyvin tämän niin rakkaan kotikaupunkini slogan :)

Raakasuklaa on nannaa

Hypätäänpä hetkeksi keittiön puolelle. Viime syksystä lähtien olen pikkuhiljaa tutustuttanut itseäni ns. puhtaanpaan ravintoon. Kyllästyin voimaan huonosti, olemaan alati sairaana ja muutenkin riekaleina, päätin että tilanteesta pitää löytää reitti ulospäin. Ja koska sanonta "terve sielu terveessä ruumiissa" on osoittautunut monesti paikkansa pitäväksi, lähdin etsimään lisäbuustia fyysiseen hyvinvointiin. Aiemmin olin jo lisännyt reilusti kalaöljyn ja D-vitamiinin annostusta, minkä positiiviset vaikutukset näkyivät mm. siinä, että flunssat vähenivät huomattavasti ja lisäksi niiltä katkesi pahin "kärki" eli menivät nopeammin ohi. No, talven stressihuipun yhteydessä piti toki käydä se pakollinen influenssa läpi :( Viime syksystä lähtien aloin lisätä kasvisten määrää ruokavaliossani, ensin lautasella, sitten vihersmoothien muodossa. Impulsiivisena ihmisenä vedin homman vähän överiksi ja talvella piti pitää muutaman kuukauden tauko, kun smoothien maku alkoi tökkimään ihan urakalla. Enkä siinä hillittömässä kiireessä ja härdellissä oikein muutenkaan jaksanut huolehtia riittävästi hyvinvoinnistani. Mutta nyt tilanne on rauhoittunut ja kesällä olen palauttanut sen takaisin aamuihini ja hyvä niin. Masu tykkää :) Olen myös hurahtanut luomutuotteisiin, koska ne vaan maistuvat niin paljon paremmilta. Varsinkin kasvikset. Erityisesti luomuporkkanat ovat suurta herkkuani.

Varsin ennakkoluulottomasti lähdin myös kokeilemaan superfoodeja ja ravintolisiä. En erityisemmin pidä ajatuksesta syytää elimistööni mitään laboratoriomössöjä, kuten synteettisiä lääkkeitä vaan mieluummin käytän luonnon omia aineksia. Keväällä diagnosoitu sairauteni olisi ehkä jotain lääkitystä vaatinut - ja jotain kokeiltiinkin, mutta näiden valmiiden vastausten sijaan päätin altistaa itseni pienelle ihmiskokeelle. Netti on pullollaan tietoa, vaihtoehtoja ja muiden kokemuksia, joten löysin kuin löysinkin apua. En voi tarpeeksi ylistää MSM-jauheen hyvää tekevää vaikutusta, se on pelastukseni! Sen kaveriksi lisäsin juomavalikoimaani bentoniittisavijuoman. Vaikka olenkin aika avarakatseinen ja suht ennakkoluuloton kokeilemaan erilaisia juttuja niin tuossa kohtaa piti minunkin hiukan harkita. Saviveden juominen ei ihan automaattisesti vaikuttanut kovin järkevältä valinnalta :) Mutta kun tälle tielle oli lähdetty niin what a hell - siitä vaan. Onneksi voitin ennakkoluuloni, sillä tämä yhdistelmä on vaikuttanut olooni todella positiivisesti! Lienee sitten se detox-vaikutus, mutta olo on kevyempi, uni parempilaatuista, kivut vähentyneet huomattavasti. Ja hassua kyllä, se käynnisti myös henkisellä puolella jonkinlaisen "puhdistusprosessin" - voi mitä unia alkuun näinkään :)

Ja löytyihän sieltä raakaravintoympyrästä pikku bonuksena myös jotain nannaakin :) Työpaikkani sijaitsi ennen lähellä Punnitse&Säästä -kauppaa ja sieltä olin joskus ostanut raakasuklaata. En ole koskaan ollut mikään suklaan suurkuluttaja, mutta tumma suklaa pieninä annoksina varsinkin kahvin kanssa on maistunut. Joulun ajan makea/suolainen - kierreaddiktiota ei siis lasketa tähän mukaan :) Nettiä selatessani päädyin lukemaan tarkempaa tietoa raakasuklaasta ja löysin myös reseptejä. Suklaan positiiviset terveysvaikutukset ovat olleet viime aikoina esillä mediassa useasti. Eikä turhaan, suklaa sisältää monia hyviä ravintoaineita. Ja silloin puhutaan nimenomaan tästä raakasuklaasta (tai lievemmässä tapauksessa tummasta suklaasta), ei sokerimössömaitosuklaasta!  Pistäpä guuggeli hyrräämään hakusanalla "raakasuklaa" niin löydät paljon mielenkiintoista tietoa tästä herkusta.

Lähdin siis kokeilemaan suklaan valmistusta. Eka satsi ei kovin korkeita pisteitä makunystyröiltäni saanut, mutta seuraavan maustoin pakastekuivatuilla luomumansikoilla - että oli hyvää! Sen jälkeen olen hifistellyt tämän aiheen parissa muutamaankin otteeseen ja kehitellyt kaikenlaisia variaatioita. Suklaata on helppo tehdä itse. Se kannattaa kuitenkin säilyttää kylmässä, varsinkin jos teet suklaita silikonimuotissa - oltuaan hetken huoneenlämmössä ne eivät välttämättä näytä ihan siltä, miltä piti... Suosittelen taas tässäkin luomulaatua olevia raaka-aineita. Kokeile - suklaamakujen kehittely on hauskaa. Itse tehty suklaa on myös kiva lahja tai tuliainen. Löysin Sinellin alesta mukavan näköisiä pahvikartioita, jotka koristelen "namilaatikoiksi" ja täytän suklaaherkuilla. En ehkä kuitenkaan tällä kuvassa olevalla - se taitaa vielä päätyä muihin suihin... :)

Mielenrauhaa

Eilen, kesälomani viimeisen päivän aamuna, nautiskelin tapani mukaan aamiaista parvekkeella. Tämä oli monella tavalla hyvä loma, oikein hyvä. Käytin paljon aikaa luovaan toimintaan, vietin aikaa ystävieni kanssa, tutustuin uusiinkin ihmisiin ja tutustuin myös ihan uudella tavalla omaan kotikaupunkiini. Mieli sekä lepäsi että avartui. Tälle lomalle jäin aika ikävässä olotilassa, takana on vähän rankempia aikoja, jonka pohjakosketus tänä keväänä asetti tälle lomailullekin tavoitteen: rentoudu!

En ole löhölomaihmisiä. Ihailen tavallaan henkilöitä, jotka pystyvät juurtumaan riippukeinuun tunti- jopa päiväkausiksi lekottelemaan. Kokeilin tätä ja noin puolen tunnin kuluttua alkoi aurinkotuoli allani tuntua epämukavalta ja mieli levottomalta. Ymmärsin, että se ei ole minun varsinainen tapani rentoutua, vaikka välillä onkin mukava hetkeksi lötkähtää lukemaan lehteä tai hyvää kirjaa tai viivähtää viihdyttävän elokuvan tai tv-ohjelman parissa. Niinpä otin pensselin käteen ja maalasin taas muutaman valokuvakehyksen. Heti tuli parempi olo :)

Olen ihan tosissani yrittänyt opetella rentoutumista sillä “perinteisellä“ tavalla, mikä tuohon sanaan usein liitetään. Jumppatunneilla lähinnä kiusaannun siitä pakollisesta viisiminuuttisesta pötköllään jumpan lopuksi. Milläs siinä relaat, kun koko ajan odotat ohjaajan sanovan, että aika loppui, nyt ei saa enää rentoutua vaan pitää lähteä kotiin. Phah! Epätoivoisin yritykseni tältä saralta oli viime talvella, kun päätin lähteä kokeilemaan joogaa. Joo, ei! Yritin väkisin vääntäytyä fysiikan lakeja rikkoviin asentoihin ja päässäni takoi vain:” Nyt sun kuule pitää nauttia tästä, relata, selkeyttää pää”. Selkeyttihän se ainakin yhden asian: minusta ei tule joogia :) Youtuben rentoustusmusiikit ja -tarinat on kokeiltu: tylsää! Lähinnä keskityn odottamaan, että koska tämä jollotus loppuu… Rankka rokki ja jokin mielenkiintoinen tuunausprojekti toimii minulle huomattavasti paremmin.

Olen viimeisen vuoden aikana tietoisesti, alitajuisesti varmaan jo aiemminkin, alkanut etsiä omaa polkuani tasapainoon ja hyvinvointiin. Miettinyt, mikä olisi juuri minulle hyväksi, ollut välittämättä muiden mielipiteistä, koska noh, nehän on vaan mielipiteitä :) Jokainen on kuitenkin itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, itsen ulkopuolelta sitä on turha valmiina odottaa tulevaksi. Olen lukenut kirjoja, selaillut nettiä, funtsinut asioita itsekseni, jakanut ajatuksia ystävieni kanssa. Vihdoin eilen aamiaisella parvekkeella tajusin, että ei sitä tarvitse etsiä, se on jo olemassa tässä lähellä, tässä hetkessä. Huomasin olevani tosi rento. Olin saanut nukuttua kunnolla, tämän lisäksi ravintolisäkokeiluni oli johtanut fyysisen olotilan huomattavaan parantumiseen, olin saanut uusia kokemuksia ja nauttinut hyvien ihmisten seurasta, mikä oli kohottanut mielialaani. Mutta ennen kaikkea: olin saanut tehdä sitä mitä rakastan eli jotain luovaa. Siinä missä joku toinen tarvitsee riippukeinun rentoutuakseen, minun pitää ottaa käteeni pensseli tai jokin muu työkalu ja alkaa vääntää jotain näkyvää.

Jokaisella meistä on oma tapansa rentoutua. Kannustan sinuakin etsimään omaasi. Kaikki se tieto, mitä olen viimeisen vuoden mittaan ahminut eri lähteistä jalostuu minulle sopivaan muotoon siinä vaiheessa, kun istahdan tekemään käsitöitä. Tällä hetkellä mieleni taitaa muistuttaa vielä hyvin paljon alla olevaa kuvaa. Osa on selkeästi ja siististi kerällä, osa on vielä selvittämätöntä vyyhteä. Mutta jatkan kerimistä ja vyyhden selvittämistä uteliaisuudella ja innolla: siitähän tässä elämässä taitaa juuri olla kyse :)

PS. Jos kiinnostuit selvittämään omaa vyyhteäsi, annan vinkkinä pari kirjaa, joista itse olen saanut kicksejä. Louise Hay: "Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi". Kaisa Jaakkola: "Hormonidieetti". Molemmista aihepiireistä löytyy paljon muutakin kirjallisuutta, netti on täynnä tietoa ja kun avaa suunsa niin yllättävän paljon löytyy samanlaisia ajatuksia pyöritteleviä ihmisiä, joilta saa lisää tietoa ja vinkkejä. Eikun kerimään vaan :)

Historiaa

Olen harrastanut käsitöitä melkeinpä aina. Ostin ensimmäisen ompelukoneeni viisitoistavuotiaana. Ompelu on edelleen yksi rakkaimmista harrastuksistani, mutta sen rinnalle on tullut myös paljon muunlaista tekemistä. Rakastan sisustamista ja varsinkin kaikenlaista suunnittelua ja visiointia siihen liittyen. Ostan kirpparilta vanhoja käyttö- ja koriste-esineitä ja tuunailen niitä uuteen uskoon. Skräppäilen kortteja - tosin tämä harrastus on vasta ihan opetteluvaiheessa. Teen myös ihan uusia esineitä, kuten ikkunamobileja ja avaimenperiä helmistä. Oikeastaan vain taivas on rajana - niin ja työskentelytilat. Kodissani ei kovin suuria projekteja mahdu tekemään, mutta käyttämällä mielikuvitusta saa kyllä tarpeen vaatimat työskentelytilat toteutettua. Vai mitä tuumaat siitä, että parvekkeen voi vuorata jätesäkeillä, jotta pystyy entisöimään vanhan kirjoituspöydän :) Onneksi usein voi valita sen, näkeekö ongelmia vai ratkaisuja.

Tuunausinnostukseni sai oikeastaan alkunsa muutamia vuosia sitten tästä.

Parikymmentä vuotta kuljetin mukanani vanhaa nukkekotiani paikkakunnalta toiselle. Isosiskoni mies teki sen minulle joululahjaksi ollessani n. 10-vuotias. Olen hänen tyttären tyttärensä kummitäti ja löydettyäni nukkekodin varastosta päätin antaa sen pikku-neidille. Hän ei ehtinyt nähdä pappaansa ennen tämän poismenoa, joten sikälikin oli mielestäni kiva ajatus, että hän sai tätä kautta muiston papastaan ja että nukkekoti jatkoi elämäänsä suvun leikeissä. Tosin sitä piti pikkuisen ensin modernisoida… Tapettia saatiin vielä lisäksi minun kotoani eli neidin isomummulasta, joten tässä on monenlaista perinnettä mukana. Talo on aktiivisessa käytössä nykyään ja siitä on saanut kodin mm. Polly Pocket kavereineen.

Tänä päivänä tekeminen on tuosta laajentunut, mutta yksi teema näyttää seuraavan minua sitkeästi: jonkinlaista tönöä pitää aina olla tuunaamassa :)

Ja tästä se alkaa...

Ei minusta pitänyt mitään blogin pitäjää tulla, ei alkuunkaan. Mutta ystävieni ja työtovereideni kannustuksesta ja lievästi yllytyshulluna päätin sitten kokeilla tätäkin. Ja yhtäkkiä huomaankin eteeni aukeavan uuden, kiinnostavan tavan kanavoida kaikkea sitä ideoiden ja visioiden määrää, joka päässäni myllertää :) Lisäksi toivon saavani jakaa ajatuksia muiden samanhenkisten kanssa näistä asioista. Käsitöiden lisäksi tulen jakamaan myös matkaani niin fyysiseen kuin henkiseenkin hyvinvointiin. Toivon sinun saavan blogini tarinoista innostusta omaan tekemiseesi, uusia ideoita ja ajattelemisen aihetta. Muista tehdä - ainakin aina välillä - sitä mitä rakastat!